Seinämaalaus on yksi vanhimmista maalauksen muodoista. Esimerkiksi primitiivisissä yhteiskunnissa ihmiset kaiversivat erilaisia hahmoja luolan seinille tallentaakseen tapahtumia ja ilmaistakseen tunteita; nämä ovat vanhimpia säilyneitä seinämaalauksia. Muinaiset sivilisaatiot, kuten Egypti, Intia, Babylon ja Kiina, ovat säilyttäneet lukuisia muinaisia seinämaalauksia. Seinämaalausten luominen kukoisti Italian renessanssin aikana ja tuotti monia kuuluisia teoksia. Kotimaassani Zhou-dynastian jälkeen palatseja ja jopa hautoja on koristeltu seinämaalauksilla. Uskonnollisten vakaumusten nousun myötä seinämaalauksia käytettiin laajalti temppeleissä, luostareissa ja luolissa (kuten Mogaon luolat Dunhuangissa ja Yonglen palatsi Ruichengissä). kotimaassani on säilytetty suuri joukko kuuluisia buddhalaisia ja taolalaisia seinämaalauksia. Jotkut näistä jäännöksistä on listattu maailmanperintökohteiksi, jotka ovat todisteita muinaisesta sivilisaatiostamme.
Arkkitehtuurin lisänä seinämaalausten koristeelliset ja kaunistavat toiminnot tekevät niistä tärkeän ympäristötaiteen osa-alueen. Useimmat säilyneet esihistorialliset maalaukset ovat luola- ja kallioseinämaalauksia, joista vanhimmat ovat noin 20 000 vuoden takaa. Fragmentit seinämaalauksista Qin-dynastian palatsista Xianyangista, Shaanxista, Kiinasta, ovat peräisin 2 300 vuoden takaa. Seinämaalaukset kukoistivat myös Han-dynastian sekä Wei-, Jin- ja Pohjois- ja Etelä-dynastioiden aikana, ja monia niistä on kaivettu esiin 1900-luvulta lähtien. Tang-dynastia oli todistamassa seinämaalauksen kulta-aikaa, josta esimerkkejä teokset, kuten Dunhuangin seinämaalaukset ja Kizil-luolat, edustavat tuolloin seinämaalauksen huippua. Song-dynastian jälkeen seinämaalaus väheni vähitellen. Vuoden 1949 jälkeen se koki elpymisen ja kehityksen. Pekingin kansainvälisen lentokentän seinämaalauskompleksi valmistui vuonna 1979. Myöhemmin seinämaalauksia lisättiin jatkuvasti uusiin rakennuksiin, ja monet teokset osoittavat innovaatiota ja kehitystä taiteellisessa ilmaisussa, tuotantotekniikoissa sekä perinteiden ja ulkomaisten kokemusten yhdistämisessä.
